Kiireisen arjen uudet herkut!

Moiii!! <3

Ääää, mä en voi uskoo et mä kirjotan nyt tätä blogii!!! Mun ei pitäis. Mä oon nimittäin ollu somelakossa. Ja piti olla vuoden loppuun asti. Ja mä oon viel pitäny siitä kiinni sikahyvin!  Tää ei oo ensimmäinen kerta ku oon meinannu postata blogii, on ollu jotenkin ihan kreisi syksy.

Esim. pari viikkoa sitten mä seisoskelin Rautatieasemalla oottamassa bussii ja siihen tuli semmonen ihana pikku mummo kauppakassin kanssa. Sit siihen pysähty bussi, ni kukaan ei tehny elettäkään auttaakseen sitä mummoo! Kaikki vaan seiso siinä, ja mä kelasin et ihan kauheeta, ja vedin sen mummon käsikynkästä sinne bussiin, vaikkei se ollu ees mun dösä. Kelatakaa et se oli niin huonokuntonen, et se jäi heti seuraavalla pysäkillä pois, se ei pystyny ees sitä matkaa kulkee jalan!! Ja se oli viel jotenkin tosi sekava ku se mullekin jotain tiuski ja lähti viel kävelee takas sinne steissille päin…

No anyway mä en yleensä tämmösistä jutuista avaudu mut oli ihan pakko seuraavana päivänä kertoo tästä ja olin jo kirjottanu siitä semmosen pitkän FB-päivityksen, jossa mä vaan halusin mun pyyteetöntä auttamista yksityiskohtaisesti kuvaillen ja muita ihmisiä syyllistäen tuoda esiin tän yhteiskunnan välinpitämättömyyden, mut en ikinä sendiny sitä!! Maltoin mieleni - vaikka se ois ollu tosi tärkee  ja varmaan aika jaettukin postaus - koska mä oon somelakossa.

Mut nyt mun on pakka avautuu! Ne jotka on lukenu aikasemmin mun blogii tietää et kaikki ruokajutut on mulle ihan supertärkeitä ja mun tutka löytää kyl aina kaikki uusimmat villitykset ;).  Ja ei,  mä en nyt puhu niistä lehtikaalisipseistä xD. Puhun nyt jostain paljon tärkeemmästä. Mä oon jo pitkään tuskaillu sitä ku on niin sikakiire kokoajan, ettei kerkee syömään kunnol. On niin paljon kaikkee meneillään et on ihan luksusta jos kerkeen syömään jonkun kylmän mikropitsan.

Mä jo yhes vaihees kelasin et onkstää suorituskeskeinen meininki päässyt niin pahasti mun ihon alle että oon alkanut arvottaa asioita elämässä väärin ku mul ei oo sen verran aikaa et kerkeisin syömään jotain järkevää. Mut sit löysin jotain, jonka ansiosta mun ei tartte kohdata näitä kysymyksiä ollenkaan! :)

Mä puhun nyt semmosesta strap-on firmasta!! Siis ekaks ku mä kuulin tästä ni mä olin ihan et häh, voiks tää olla totta?!? Mut jos mä nyt tajusin oikein ni semmoset nuoret kundit kauppiksesta on vissiin siis Timo T.A. Mikkosen kanssa perustanu tämmösen firman joilla on ehkä nerokkain idis ikin! Tää firma myy sellasta juotavaa lounasta, NAM! Se tulee semmoses pussis, mut ei todellakaan mitään ällöö pussipastaa vaan sellasta ihan kylmään veteen sekotettavaa jauhetta, joka on tehty varmaan miljoonasta eri pähkinästä ja hedelmästä ja on siis vissiin nokkostakin, HUI! :D. Ihan sika eksoottista, se pakkausseloste on ku Ruohonjuuren konkurssihuutokaupan esite. Mä en yhtään ihmettele et se yks outo tyttö meiän lukiosta lähti reppureissaamaan Aasiaan ja rakastu!! Ihania juttuja maailma täynnä!! Ja ne on kaikki viel tosi terveellisiä!  Anyway jose, siin on sit about 500 kalorii ja D-vitamiinii ja siis tyyliin kaikki ne eri aineet mitä ihminen päivässä tarttee!

Mä en tajuu miten joku ei oo keksiny tätä aikasemmin!! Mua niin ärsyttää jos mä ees alan miettii kuinka monta tuntii mä oon käyttäny elämässäni syömiseen. Tos just yks päivä nauroin tyttökavereitten kanssa et ennen me töissäkin käytettiin puol tuntii siihen et me istuttiin alas ja syötiin joku salaatti ja keitto tai sit jotain edellisenä päivänä tehtyy kotiruokaa ja vaihettiin kuulumisia, mut se tuntuu jotenkin niin tyhmältä nyt ku voidaan tankata ihan on the go, minuutissa masu täyteen! Nykyään on niin helppoo, joskus ku on ihan sika kiire töissä ni mä vaan kaadan sen pussin sisällön suoraan suuhun ja juon siivouskärryn ämpäristä vettä päälle.

Ja se on ihan sika hyvää! Mun yks kaveri sano et se maistuu pahemmalta ku miltä Vesku Loirin lempituoli haisee mut mä veikkaan et se on vaan kade ku se opiskeli kans kauppiksessa mutta ei saanu aikaan mitään muuta ku sadantonnin opintolainan ja hermoromahduksen vanhemmilleen.

Ainoo huono puoli täs on se et tostakin tulee vähän semmönen ähky, tai semmonen pöhötys vähäks aikaa. Mut mä oon kuullu et jenkeis kehitellään nyt semmosta juotavaa oksennusta, jossa on just se 500 kalorii plus et sulla ei kulu yhtään energiaa eikä aikaa siihen ruoansulatusvaiheeseen ku se on niinku tehty valmiiks sun puolesta, whaat?!

Puspus ja röyhröyh,

Keisari

Kaikki kundit kuulolle!!

Moi rakkaat!

Ihan sikana tulee kyselyitä miksen oo kirjottanut mitään pitkään aikaan. Siihen on hyvä syy, oon nimittäin jeesannu mun ihanaa veljee sen uuden blogin, Gimmakonsultin, kanssa.

Käykää kattomassa, sil on niin freesejä ajatuksii, mun mielestä on ihanaa et Rakkauskoutsin lisäks muutkin nuoret kundit uskaltaa avoimesti puhua rakkaudesta ja ihmissuhdejutuista!

Kesä ja kärpäset! <3

-Keisari

Ihan paras treeniblogi!

 

Moi kaikki!

Varmaan tiesittekin et muhun on iskeny ihan törkee jumppakärpänen! Ei mee montaakaan päivään ilman et mä en kävis lenkil tai salil tai jois jotain smoothieta. Mä oon ite laittanu jotain ajatuksia tost treenaamisest ylös – lähinnä tollaseen Vuokko Eskolin-Nurmesniemen suunnittelemaan Piccolo-muistikirjaan – ja monesti oon miettiny et ois tosi siistii kuulla mitä muut ihmiset ajattelee sykkeistä ja hengästymisestä ja painavien esineiden nostelusta.

 

Tästä Piccolo-kuosista myydään jossain Itä-Euroopan maissa myös sellasta versiota, johon on lisätty joku rotan kuva. Yäk!! xD

 

Ja nyt mä oon löytänyt ihan parhaan blogin, Rahkatädit treenaa! Siis ihan mielettömän magee, kaks nuorta helsinkiläisnaista päätti talvella ruveta treenaamaan ja mikä parasta, kirjoittamaan siitä blogia – ihanaa! Mua ainakin ärsyttää sellanen suomalainen jurottaminen ja tuppisuuna möllöttäminen; miksei tavalliset ihmiset kirjota enemmän siitä kun ne tekee tavallisia asioita ja stressaa niistä. Mua ainakin kiinnostaa ihan sikana! :D Nää gimmat on asian ytimessä ;).

Parasta täs blogissa on et vaik se keskittyy rankkaan treenaamiseen ja hien saa pintaan pelkästään lukemalla päivityksiä, niin siitä on kevään mittaan kuoriutunu ihan täysiverinen lifestyle-blogi. Näillä tytöillä on nimittäin muutakin annettavaa ku naaman hapoille saavat treenivinkit.

Enkä mä dissaa todellakaan tavallisii treeniblogei, mä en oo vaativa lukija :D. Mulle riittää ihan täysin se et blogissa selostetaan yksityiskohtaisesti treenaamisen aloittamisen syyt (omaan ylipainoisuuteen herääminen, poikaystävän kommentit, huono psyyke, yksinjäämisen pelko), treenaamisen tavoitteet ja sit vielä selitykset miks tavoitteisiin ei ihan päästy. Mut esmes tän blogin visuaalisuus on ihan sairas, välillä tuntuu et lukee vaan jotain Robert Kirkmanin sarjakuvaa eikä treeniblogii, kun noit kuvii on vaan niin paljon ja ne on vaan niin siistei.

Muutenkaan tää blogi ei todellakaan mee siit mist aita on matalin. Hyvänä esimerkkinä kinesioteippaus-vinkit. Must on mageeta et nää gimmat ei takerru siihen faktaa, et noita teippauksia käyttää yleensä Valioliiga-futaajat, astronautit ja ihmiset jotka juoksee sata metriä alle kymmeneen sekuntiin, vaan rohkeesti ottaa omaan treenaamiseen mukaan kaiken mahdollisen avun. Samalla lukijat saa uutta tietoo ja korjaa omia vääriä käsityksiään ja ihan silkkoja huhuja. Mä esim oon aina luullu et toi "pitkä pinkki teippi jalssa" hakee lapset tarhasta töiden jälkeen ja täyttää veroilmoituksen ja et "sininen y-teippi" on kärsivällinen puhelinmyyjien kanssa.

Joku ilkee ja kade vois sanoo et blogi, jossa kaks kipuilevaa ja kohta kolmekymppistä naista herää oman aineenvaihdunnan hidastumiseen muutaman vuoden viipeellä kertoo enemmän tosi-tv-sukupolven narsismista kuin rasvanpoltosta ja että kaikesta tsemppaamisesta ja höyryämisestä huolimatta Terhokodin muistipeli-illassakin on enemmän itsevarmuutta ja uskoa omaan tekemiseen, mut mä oon sitä mieltä et ihmisten pitää tehdä niitä juttuja jotka tuntuu hyvältä ja ennenkaikkee kertoo niistä kaikille vaikka bloggaamalla, koska eiks joku joskus sanonu et jossä teet takareisiä TRX-nauhoilla ja kukaan ei tiedä sitä ni se on vähän niinku sitä ei koskaan olis tapahtunut.

Hikistä kesää kaikille! ;)

-Keisari

Ihana pääsiäinen takana! Nyt kelpaa palata arkiseen aherrukseen! Niin monta unohtumatonta muistoa, mä oon niin onnellinen niistä ihmisistä ja asioista, joista mun possunpunainen elämä koostuu! <3<3<3<3<3

Näistä on maailman paras pääsiäinen tehty :)

Hiihtovaellus ilman karttaa

Minttukaakao

Poronkäristys

Itse tehdyt lätyt ja lakkahillo

Parhaiden ystävien seura

Revontulet

Lammaspaisti

Kevät <3

Monotanssit

Pyllyä polttavan kuuma savusauna

Avanto

Takkatuli

Kairan teroitus ukin kanssa

Pajunkissat

Alias lautapeli ihan parhaimmassa seurassa

J Karjalainen

Ystävän 3-kuinen staffinpentu

3 päivän hemmotteluloma Pariisissa äidin kanssa

Naku-uinti öisellä stadikalla

Jäätelö

Ruisrock

Ystävän kanssa irvistely passikuva-automaatissa

Sytostaattihoitojakson päättyminen 

Kuva omista, hiekkaan upotetuista varpaista

Siltasen brunssi

Valtsun kirppis

Samujin ystävämyynti

Meikit

Ketjut

Vyö

Lääh ja puuh!

Mä oon alkanut urheilemaan! xD En ois uskonut ikinä sanovani tätä, mut kuinka hyvä fiilis voi kunnon rääkistä tulla! Ihan sairaan euforinen olo tunnin podypumpin tai kahvakuulatreenin jälkeen, lihakset vaan tärisee ja hiki valuu, nyt saa läskit kyytiä :D.

Mä en tiiä mikä muhun on mennyt. Oon aina vihannut liikkumista, aikaisemmin en edes juossut bussia kiinni aamulla, koska se on jotenkin niin… rahvasta. No, yks aamu mä vaan seisoin peilin edessä ja katsoin iPhonen etsimen kautta peilistä heijastuvaa tyyppiä ja tajusin et mähän oon ihan pullukka, kääk! Ja mikäs ihme se on, kyllä kaikenmaailman herkkuja on tullut vedettyä talven mittaan siihen tahtiin, että ei ihme jos vähän housut pullottaa... Eikäku kiristää xD

Alotin treenaamisen pari viikkoa sitten ostamalla yhdelle salille (olisiko ollut  BodyWorlds?? Kuitenkin keskustassa, ei se Heurekan toimipiste)  48 kk jäsenkortin 8000 eurolla.  Aluks piti ottaa vaan sellainen kolmen kuukauden kortti, mutta niillä oli joku kampanja, että nyt kun ottaa pidemmän jäsenyyden niin saa leffalipun, juomapullon ja hiirimaton, jossa paksu liftaava mies hymyilee ja sen alla lukee ”kyytiä kiloille!”.

Ihan sika kallishan toi jäsenyys on, mutta voiko oikeesti omalle hyvinvoinnille asettaa hintaa? Sitä paitsi sillä saa kuitenkin rajattoman käyttöoikeuden salille klo 11-19 välille (arkisin) ja kerran kuussa Markus Pöyhönen käy siellä salilla antamassa kuntovinkkejä osana jotain yhdyskuntapalvelu-juttua. Ja siel on ihan sikana kaikkia ryhmäliikuntajuttuja, tyyliin Spinning, Dubstep, BodyShot, Bukkake, you name it! :D.

Muutenkin tosi kivaa porukkaa siel, aina on joku neuvomassa, vaikkei ees kysyis mitään. Ja viel ihan sika hauskoja tyyppejä, ykskin semmonen jäätävän iso kaappi, (vissiin joku armeija tyyppi, ku sillä on Suomen ilmavoimien vanha tunnus tatuoituna takaraivoon) sano mulle kerran et näytän siltä, et mulle maistuu "kyrpälounas", kun valittelin et on kokoajan nälkä treenatessa xD. Nauroin ihan sikana ja sitten se viel tsemppas mua, et kannattaa liikkua vielä kun omin jaloin pääsen.

Että tästä tää nyt sitten lähtee, toivottakaa onnea, sitä tarvitaan! :D Tie pitkä ja kivinen ja tavoitteet on ihan sika korkeella, mut hei, niin pitääkin! Kaivoin vanhempien autotallista mun vanhan pinnasängyn joka on varmaan 120 cm pitkä ja päätin et ens syksynä mä mahdun siihen nukkumaan, vaikka henki menis :D.

Kohti kesää ja kesäkuntoa!

Puspus, 

-K

 

Aurinko, suutele meitä!

Moi kaikille!

Pari viikkoa sitten oli jokavuotinen Oscar-gaala ja jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan olin ystävättäreni luona yökylässä seuraamassa suoraa lähetystä. Muistan, kuinka söimme vaahtokarkkeja ja keskustelimme siitä, minkä boutiquen valitsisimme, jos saisimme ostaa vaatteita vain yhdestä paikasta koko loppuelämämme. Mietin asiaa pitkään, enkä rehellisesti sanoen pystyny äkisti vastaamaan mutkikkaaseen kysymykseen. Asia jäi vaivaamaan ja otin asiakseni analysoida kymystä. Laitoin ylös muutaman minulle tärkeän ja ostopäätöksiini vaikuttavan asian ja tein (okei tämä on vähän nörttiä, myönnän xD ) kaavion johon pohjautuvan pisteytyksen perusteella valitsin käyttämistäni muotiliikkeistä minulle mielekkäimmän.

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että olisin todennäköisesti tullut täysin samaan tulokseen ihan "intsullakin", tai viimeistään Visa-laskuani tarkastelemalla ;). Tässä se nyt tulee: jos paha haltiatar noituisi minut henkilökohtaiseen limboon, päiväni murmelina viettäisin Itäkeskuksen TOUCH d' ANDRE':ssa.

Liikkeessä on ylivoimaisesti raikkain kevätmallisto, johon olen tänä vuonna törmännyt:

Tulenkestävästä avaruussukkulan jarruvarjosta valmistutettu toppatakki onnistuu lähes  täydellisesti siirtämään huomion pois epäonnistuneesta parturikäynnistäsi. Älä kuitenkaan tuijota liian julkeasti, jos tämä kevätmalliston uusin tulee vastaan Belgradin aurinkoisilla kaduilla; takki heijastaa haitallista UV-säteilyä.

Aktiivisen rämäpään valinta on ehdottomasti tämä t-paita, jonka kaula-aukko mahdollistaa täysimittaisen elvyttämisen/defibrilloimisen ilman paidan leikkaamista.

Pukumalliston arkisempaa puolta edustaa näiden veljesten luonnonvalkoinen kokonaisuus hauskoine mustine yksiytyiskohtineen. Hyvä vaihtoehto mikäli esimerkiksi lähestymiskiellon tai umpeutuneen oleskeluluvan takia uskaliaampi kokonaisuus ei ole mielekäs.

Miksipä ei. Valkoinen Rolls-Royce ja bengalintiikeri myydään erikseen. 

Unohda silmätipat, tämä hypnoottinen riikinkukko-kuosi toimii paremmin kuin yksikään muuntohuume.

Kauluspaita Sinulle joka peset mieluummin rahaa kuin kainaloitasi.

Ratkaise da Vinci koodi tai...

...vaihtoehtoisesti voit saada päivän uutiset suoraan kontioosi.

Oma suosikkiblogini

Heippa hei lukijat!

Huomasin muutama päivä sitten, että Lily.fi -sivustolla eräs kollega oli maininnut Keisarin vanhat vaatteet yhdeksi suosikkiblogeistaan. Olen varsin otettu tästä kunniasta ja päätin itse "laittaa vahingon kiertämään". Siispä paljastan teille oman suosikkiblogini. Seuraan säännöllisesti montaakin muoti- ja lifestyle-blogia, näiden lisäksi luen muotilehtiä, kuten Cosmlitan, Stellar, Bazaar ja Popteen. Vaikka suhtaudun näihin asioihin melko intohimoisesti, niin tuntuu, että edellä mainitut julkaisut ovat osa arkiruutinejani ennen kaikkea "työni" puolesta :). Sen takia oma ikisuosikki-blogillani on hieman erilainen, humoristinen ote muotiin.

Oma lempiblogini on nimittäin kerrassaan mainio One life, shop it. Blogia pitävä Söpö Galtsust (etunimi taitaa olla keksitty :) tekee pilke silmäkulmassa hersyvää, mutta hyväntahtoista pilkkaa muotibloggaajista ja ilmiöstä yleisemmällä tasolla. Hatunnoston arvoinen suoritus on blogipersoonan piiruntarkka luominen vaatteita ja meikkejä myöten. Söpön hahmossa yhdistyvät kaikkien Tokio Hotelin jäsenten lisäksi ripaus Mad Maxin tyyppistä urbaania nomadia, joka tavoittaa autioiden teollisuusalueiden ja unisten maalaisteiden lumisen estetiikan. Elämänmakuisessa karikatyyrissä on saumattomasti yhdistetty lähes provokatiivista itsevarmuutta ja toisaalta sitä suomalaista vaatimattomuuteen kurkottavaa elettömyyttä, joka saa hahmon ikään kuin etsimään maasta jotakin hukattua. Tai ehkä sitä jotakin ei ole vielä koskaan löytynyt.

Vaikka blogin huumori saattaa jopa närkästyttää joitakin "kovan linjan" bloggaajia, on se minusta rohkea veto aikana, jolloin älykästä huumoria ei todellakaan ole liikaa. Lisäksi individualismiin rohkaisevan blogin voi mielestäni nähdä eräänlaisena kunnianosoituksena kaikille Suomen billyelioteille, jotka nenä verta vuotaen ja posket lumipesun jäljiltä punakkoina kävelevät koulusta kotiin sitä unista kylänraittia, ja tämä kaikki vain siksi että he uskaltavat tuntea.

Mitä nyt blogin ulkoasu on ehkä vähän pliisu.


<3:lla Keisarilta Hilkalle