Ihan paras treeniblogi!

 

Moi kaikki!

Varmaan tiesittekin et muhun on iskeny ihan törkee jumppakärpänen! Ei mee montaakaan päivään ilman et mä en kävis lenkil tai salil tai jois jotain smoothieta. Mä oon ite laittanu jotain ajatuksia tost treenaamisest ylös – lähinnä tollaseen Vuokko Eskolin-Nurmesniemen suunnittelemaan Piccolo-muistikirjaan – ja monesti oon miettiny et ois tosi siistii kuulla mitä muut ihmiset ajattelee sykkeistä ja hengästymisestä ja painavien esineiden nostelusta.

 

Tästä Piccolo-kuosista myydään jossain Itä-Euroopan maissa myös sellasta versiota, johon on lisätty joku rotan kuva. Yäk!! xD

 

Ja nyt mä oon löytänyt ihan parhaan blogin, Rahkatädit treenaa! Siis ihan mielettömän magee, kaks nuorta helsinkiläisnaista päätti talvella ruveta treenaamaan ja mikä parasta, kirjoittamaan siitä blogia – ihanaa! Mua ainakin ärsyttää sellanen suomalainen jurottaminen ja tuppisuuna möllöttäminen; miksei tavalliset ihmiset kirjota enemmän siitä kun ne tekee tavallisia asioita ja stressaa niistä. Mua ainakin kiinnostaa ihan sikana! :D Nää gimmat on asian ytimessä ;).

Parasta täs blogissa on et vaik se keskittyy rankkaan treenaamiseen ja hien saa pintaan pelkästään lukemalla päivityksiä, niin siitä on kevään mittaan kuoriutunu ihan täysiverinen lifestyle-blogi. Näillä tytöillä on nimittäin muutakin annettavaa ku naaman hapoille saavat treenivinkit.

Enkä mä dissaa todellakaan tavallisii treeniblogei, mä en oo vaativa lukija :D. Mulle riittää ihan täysin se et blogissa selostetaan yksityiskohtaisesti treenaamisen aloittamisen syyt (omaan ylipainoisuuteen herääminen, poikaystävän kommentit, huono psyyke, yksinjäämisen pelko), treenaamisen tavoitteet ja sit vielä selitykset miks tavoitteisiin ei ihan päästy. Mut esmes tän blogin visuaalisuus on ihan sairas, välillä tuntuu et lukee vaan jotain Robert Kirkmanin sarjakuvaa eikä treeniblogii, kun noit kuvii on vaan niin paljon ja ne on vaan niin siistei.

Muutenkaan tää blogi ei todellakaan mee siit mist aita on matalin. Hyvänä esimerkkinä kinesioteippaus-vinkit. Must on mageeta et nää gimmat ei takerru siihen faktaa, et noita teippauksia käyttää yleensä Valioliiga-futaajat, astronautit ja ihmiset jotka juoksee sata metriä alle kymmeneen sekuntiin, vaan rohkeesti ottaa omaan treenaamiseen mukaan kaiken mahdollisen avun. Samalla lukijat saa uutta tietoo ja korjaa omia vääriä käsityksiään ja ihan silkkoja huhuja. Mä esim oon aina luullu et toi "pitkä pinkki teippi jalssa" hakee lapset tarhasta töiden jälkeen ja täyttää veroilmoituksen ja et "sininen y-teippi" on kärsivällinen puhelinmyyjien kanssa.

Joku ilkee ja kade vois sanoo et blogi, jossa kaks kipuilevaa ja kohta kolmekymppistä naista herää oman aineenvaihdunnan hidastumiseen muutaman vuoden viipeellä kertoo enemmän tosi-tv-sukupolven narsismista kuin rasvanpoltosta ja että kaikesta tsemppaamisesta ja höyryämisestä huolimatta Terhokodin muistipeli-illassakin on enemmän itsevarmuutta ja uskoa omaan tekemiseen, mut mä oon sitä mieltä et ihmisten pitää tehdä niitä juttuja jotka tuntuu hyvältä ja ennenkaikkee kertoo niistä kaikille vaikka bloggaamalla, koska eiks joku joskus sanonu et jossä teet takareisiä TRX-nauhoilla ja kukaan ei tiedä sitä ni se on vähän niinku sitä ei koskaan olis tapahtunut.

Hikistä kesää kaikille! ;)

-Keisari